Tämä näyttely on kunnianosoitus Pro Puu ry:n kunniajäsenellemme, kuvanveistäjä, professori Mauno Hartmanille, jonka kuolemasta on tänä vuonna kulunut kolme vuotta. Hän olisi täyttänyt kesällä 90. Hänen muistonäyttelynsä oli Pro Puussa marraskuussa 2017.
Tähän näyttelyyn on valittu teoksia Manun kotoa ja työhuoneelta, tekijälle tärkeitä, veistoksia ja maalauksia, jotka eivät aikaisemmin ole olleet näyttelyissä tai esillä muualla. Pääpaino on 2000-luvun töissä. Manu oli työteliäs loppuun saakka, rakensi, maalasi, sarjoja, pitkiäkin. Hänen töitään on kaikissa merkittävissä Suomen taidekokoelmissa, mutta hirret ovat yleensä painaneet enemmän. Lahden taidemuseon laajassa Hartman -kokoelmassa maalauksia on runsaasti, Wäinö Aaltosen museolla tuhatkunta maalausta ja piirrosta, ja niitä on myös Kansallisgallerian laajan Hartman -arkiston yhteydessä, mutta maalarina hänet tunnetaan silti huonosti.
Manu piirsi ja maalasi ennen muuta saarellaan Nauvossa, missä hän vietti kesiä 1970-luvulta lähtien. Nauvossa syntyi muun muassa laaja Nagu-sarja pieniä maalauksia. Maalauksia on sarjoina, mutta ne toimivat luonnollisesti myös yksittäisinä teoksina. Merkittävän kokonaisuuden muodostaa kankaalle maalattu iso Tervahirsi-sarja.
Galleriaa hallitsee katosta riippuva Oksarakenne-sarjan työ, jonka Hartman halusi jättää pysyvästi omaan kotiinsa. Kun hirret kävivät liian raskaiksi, materiaalit kevenivät, omalta pihalta löytyi oksaa, ja jo Ateneumin ajoilta tuttu ruoko palasi käyttöön. Tulijaa tervehtii nimeämättömäksi jäänyt kevyt putkikasvista tehty veistos, ja samantapaista materiaalia löytyy suurista reliefeistä.
Näyttely on rakennettu yhteistyössä Hartmanin perheen kanssa.
Pirkko Hartman:
Tämä näyttely on osa Pro Puun ja Manun vuosikymmeniä kestänyttä ystävyyttä. Marraskuussa 2017 Pro Puussa pidetyn muistonäyttelyn jälkeen hänen töitään on ollut esillä vain kokoelmanäyttelyissä. Näyttelyn työt valittiin kodista ja työhuoneesta, Manulle läheisistä, painottaen sellaisia, jotka eivät ole aikaisemmin olleet esillä kodin ulkopuolella. Halusimme mukaan maalauksia, jotka olivat Manulle yhtä tärkeitä kuin hirret konsanaan. Nyt esillä olevia töitä on hyvin harva nähnyt.
Kiitän lämpimästi Pro Puuta tästä näyttelystä. Manu olisi iloinen.
