Taiteilijaprofessori Olavi Lanun veistospuisto sijaitsee Kariniemen puistossa luonnon keskellä. Taiteilijan näkemyksen mukaisesti hänen teoksensa sulautuvat luontoon. Näin tapahtuukin varsinkin kesäaikana, jolloin rehevä puusto ja pensaisto piilottavat veistokset lehvistön suojaan. Talvella vuorostaan lumi naamioi teokset osaksi luonnon maisemaa. 

lanupuisto

Aiheet ovat Lanulle tyypillisiä ihmishahmoja, halaavia ja suutelevia pareja tai luonnonaiheita kuten kivi, paju, kiertynyt puu jne. Vuosien kuluessa veistokset ovat sammaloituneet ja lähes sulautuneet ympäristöön, vaikka ne ovatkin suurikokoisia. Monen teoksen ensimmäinen versio on syntynyt taiteilijan kesäkodissa Punkaharjulla. Veistokset valettiin betoniin Renkomäen sorakuopassa. Työläässä ja raskaassa valuprosessissa Lanulla oli apuna Lahden taideinstituutin opiskelijoita. Vaikka jokainen veistos on itsenäinen taideteos, veistospuistosta muodostui kuitenkin ehjä ja yhtenäinen
kokonaisuus.

paju

Luonnonpuiston teokset on sijoitettu metsään, jossa ne ovat ikään kuin osa luontoa. Ne on tarkoitettu löydettäväksi sattumalta. Veistosten pehmeä, pelkistetty muotokieli ja harmaa väritys auttavat niitä sulautumaan luontoon. Osa teoksista on saanut sammalpeitettä pinnalleen, mikä on ollut taiteilijan ajatuksenakin. Ympäristötaiteena ne täyttävät omaperäisellä tavallaan julkisen taiteen perinteiset kriteerit: ne muistuttavat siitä, keitä olemme, mistä olemme tänne tulleet ja mihin kuulumme. Kariniemen lehtometsän veistokset ovat viehättäneet kävijöitä positiivisuudellaan,  oivalluksillaan, lämpimällä huumorilla ja herkkyydellään.


LANU-VEISTOKSET

A / Paju, 1991
Venetsian biennalessa työ oli luonnon materiaalista naturakokoisena. Betoni toistaa pajujenpintarakennetta hyvin.

B / Keko, 1989
Alkuperäinen teos on tehty oikealle muurahaiskeolle kesäkodin metsään Punkaharjulle.Toinen versio nähtiin Venetsian biennalessa 1970-luvulla.

C / Kanto, 1989
Työn lähtökohtana oli kiven päälle kasvanut puu. Ensimmäisen version Lanu teki luonnon materiaalista Punkaharjun Kaitasuolle.

D / Läpi harmaan kiven, 1992
Alkuperäisteos on tehty liittämällä luonnonkiveen kaksi figuuria. Vaakasuorat valun osat olivat vaativia.

E / Harmaa tammikuu, 1989
Työmalli on tehty jäädyttämällä vettä lasikuitumuotin päälle. Valuva vesi on muovannut veistoksen muodot.

F / Rankakasa, 1990
Rankakasa -veistos valettiin puunrungoista tehtyyn lasikuitumuottiin. Kun veistosta tutkii tarkkaan, siinä on nähtävissä yksityiskohtaisesti sahaamisen jäljet.

G / Kaari, 1991
Veistoksen lähtökohtana oli Saimaalla kasvanut kaareva mänty.

H / Kaksi kiveä, 1990
Työ on ollut Venetsian biennaalessa 1978, jolloin sen materiaalina oli lasikuitu. Kariniemen työssä kädet ovat vartalonmyötäiset kestävyyden vuoksi.

I / Iso kivi, 1990
Työ on suunniteltu varta vasten Kariniemeen. Malleina oli Lanun oppilaita muotoiluinstituutin pukusuunnitteluosastolta. “Iso kivi” on puiston painavin veistos. Se painaa 37 tonnia.

J / Tuki, 1991
Työ on tehty alunperin luontoon Punkaharjulle, jossa kivenkannattajana oli Lanun ensimmäinen vaimo. Luonnossa kivi oli figuuria suurempi, Kariniemen teoksessa ne ovat lähes yhtä suuret.

K / Kierteinen puu, 1992
Veistoksen lähtökohtana on ollut taiteilijan naapurin hopeapaju. Uusien oksien malleina olivat mm. naapurin poika ja taideinstituutin oppilaita.

L / Hellä kivi, 1992
Työn lasikuituversio on Lousianan museossa USA:ssa. Se on tehty ehdotuksena veistoskilpailuun.

M / Kolme figuuria,1994
Ihmishahmot kivellä

N / Natura morte, 1989

O / Kivellä, 1994

penkki kanto